Kohteen kuvaus: Molpehällorna eli Moikipään saari koostuu useasta matalasta yhteen kasvaneesta saaresta. Saarta kirjavoi nuoret lehtimetsät, ruovikot ja umpeen kasvavien merenlahtien sokkelot. Saarella on entinen merivartioasema, joka toimi hetken aikaa luontoasemana. Rakennus on kuitenkin kärsinyt kosteusongelmista ja on nykyisin tyhjillään. Asemarakennus on yksikerroksinen, mutta siinä on tähystystorni, joka kohoaa puiden latvojen tasalle avaten hienot näkymät merelle ja saaren ylle. Saarella on noin kilometrin pituinen monipuolinen luontopolku. Luontoaseman pihassa on mm. kuivakäymälä ja tulentekopaikka.
Ajo-ohjeet: Käänny Rantatieltä (673) oikealle Bergön suuntaan Molpen kylän kohdalla. Aja Sjövägeniä (6732) noin 10,1 km, kunnes vasemmalle kääntyy Hamnvägen. Aja tien päähän noin 450 metriä. Tästä pääsee joko omalla veneellä tai ennakkoon tilatulla venekyydillä Molpehällornalle, jonne on noin 6 km pituinen hyvin viitoitettu venematka lounaan suuntaan. Karttalinkki kohteeseen.
Palvelut: Vierasvenesatama, tulentekopaikka, luontopolku, kuivakäymälä.
Paras aika retkeillä: Avovesikauden ajan, mutta lähinnä huhti-lokakuussa.
Pesimälajisto: Seudun pesimälajisto koostuu yli 60 lehti- ja sekametsien sekä sisä- ja ulkosaariston peruslajista. Vesilinnuista yleisimpiä ovat kyhmyjoutsen, tukka- ja isokoskelo, tukkasotka, pilkkasiipi, sinisorsa, haahka ja telkkä. Voimakkaasti vähentyneen lapasotkan vahvin pesimäkanta Merenkurkussa on tällä seudulla. Naurulokit, kala- ja harmaalokit sekä lapintiirat ovat täällä yleisiä. Varpuslinnuista etenkin ulkosaariston tavanomaisimmat pesimälajit, kuten niittykirvinen, västäräkki, kivitasku, räkättirastas ja hernekerttu sekä varis ja peippo ja pajusirkku ovat yleisimpiä. Pesimälajistosta löytyy tarkempaa tietoa Suomen kolmannesta lintuatlaksesta.
Muuton aikainen linnusto: Molpehällorna on sijaintinsa puolesta hyvällä paikalla rannikon suuntaista lintujen muuttoreittiä. Kohteesta etelään päin muuttoreitti muuttuu kapeaksi lähes saaristotonta rantaviivaa seurailevaksi, mutta pohjoista kohti mentäessä suuret saaret, kuten Bergö ja Raippaluoto levittävät muuttoreitin kulkemaan laajempana rintamana, jopa koko Merenkurkun levyiseksi viuhkaksi. Rannikon läheinen sijainti ja monipuoliset biotoopit tarjoavat mahdollisuuden nähdä monipuolisen muuttolintujen lajikirjon. Merellä kulkee runsaasti eri vesilintulajeista koostuvia parvia ja saaren yli kulkee runsaasti varpuslintuja. Syksyllä voi pensaikoista löytyä harvinaisiakin vieraita tai vaikkapa vaelluksellaan levähtämään pysähtyneen helmipöllön.
Harvinaisuudet: Taigauunilintu, maakotka, harjalintu.