Linnustonseurannan palautekirjeessä ruokintapaikkatutkimuksemme osallistujille on mukana EVIRAn Marja Isomursun katsaus (alla) pikkulintujen viimeaikaisiin tauteihin. Monenlaista riesaa on liikkeellä. Meidän rengastajien on hyvä olla tietoisia näistä lintujen, ja pahimmissa tapauksissa ihmistenkin taudeista. Lintuja talvikaudella ruokkivien on syytä kohottaa ruokintahygienia uudelle tasolle.
Pikkulintujen tautitilanteesta ruokintakaudella 2016‒2017
Lintujen ruokintapaikoilla esiintyi viime kauden aikana kohtalaisesti ennestään tuttuja tartuntatauteja, mutta myös uusi taudinaiheuttaja todettiin. Tutkittujen villilintujen määrä Evirassa oli suuri, johtuen suurelta osin syksyn ja talven lintuinfluenssaepidemiasta, joka onneksi ei ole ollut pikkulintujen ruokintapaikkojen ongelma.
Maalis‒huhtikuussa 2017 tuli Eviraan muutamia havaintoja sinitiaisten sairastumisista ja kuolemista ruokintapaikoilla. Kahdesta paikasta saimme sinitiaisia näytteeksi. Linnut olivat hyvin laihoja, ja keuhkoissa todettiin kuolioisia tulehdusmuutoksia ja bakteereja. Kolmannesta paikasta lähetetyssä kuusitiaisessa todettiin samanlaisia löydöksiä. Tapaukset tulivat eri puolilta maata: Keski-Suomesta, Pohjois-Savosta ja Uudeltamaalta. Bakteeriviljelyssä tiaisten elimistä kasvoi suomalaisittain uusi taudinaiheuttajabakteeri, Suttonella ornithocola. Tätä bakteeria on aiemmin todettu sinitiaisissa, kuusitiaisissa, talitiaisissa ja pyrstötiaisissa Isossa-Britanniassa, missä se ensi kerran vuonna 2005 kuvattiin. Muissa eläinlajeissa, ihminen mukaan lukien, bakteeria ei ole todettu. Sinitiainen on ollut Brittein saarilla se laji, josta S. ornithocola on selvästi yleisimmin löytynyt. Kuten Suomessa, myös Isossa-Britanniassa tartunnat näyttävät esiintyvän kevättalvella. Hieman yllättäen muista Pohjoismaista ei ole Suttonella-havaintoja kuulunut. Onkin mielenkiintoista nähdä, onko tämä bakteeri tullut Suomeen jäädäkseen. Ruokintapaikkojen havainnot sinitiaisten sairastumisista ovat seurannassa avainasemassa.
Lintuklamydiaa (Chlamydophila psittaci -bakteeri) todettiin taas tammi‒helmikuussa kolmessa talitiaisessa ja yhdessä keltasirkussa. Vaikka lintuklamydiabakteeri pystyy tarttumaan ihmiseen, on tartunta villilinnuista epätodennäköinen. Viime talvena kuitenkin ilmeni opettavainen tapaus Itä-Suomessa. Talitiaista oli pidetty pitkään hoitolintuna sisätiloissa, ja kun hoitaja sairastui kuumeiseen hengitystiesairauteen, lääkäri alkoi epäillä lintuklamydiaa. Sekä ihmispotilaasta että talitiaisesta otetut näytteet olivat Chlamydophila-positiivisia. Mitä ilmeisimmin pitkäaikainen, läheinen kontakti bakteeria kantavaan lintuun oli ihmistartunnan lähde.
Trikomonoosi (Trichomonas gallinae -loistartunta) oli talvikaudella harvinainen löydös. Vain kaksi tammikuista tapausta todettiin, toinen punatulkussa ja toinen tiklissä. Sen sijaan kesällä 2017 taudinpurkauksia ilmeni Eviraan tulleiden näytteiden ja havaintojen perusteella runsaasti ruokintapaikoilla. Monesta muusta villilintujen taudista poiketen trikomonoosin esiintymiseen ihminenkin voi vaikuttaa. Kesäruokinnasta luopuminen rajoittaisi loisen leviämismahdollisuuksia ja vähentäisi lintujen, varsinkin viherpeippojen, sairastelua.
Korkeapatogeeninen lintuinfluenssavirus tyyppiä H5N8 todettiin syksyllä 2016 ensimmäistä kertaa Suomessa. Ensimmäiset tapaukset olivat marraskuussa Ahvenanmaan vesiltä löytyneitä tukkasotkia. Myöhemmin virusta todettiin pääasiassa merikotkissa. Lintulautojen lajit ovat säästyneet tyypillisesti vesilinnuilla ja petolinnuilla esiintyvältä lintuinfluenssalta. Lintuinfluenssavirus H5N8 ei myöskään ollut ihmisiin tarttuva. Lintuinfluenssasta löytyy lisätietoa Eviran nettisivuilta (www.evira.fi).
Evira tutkii jatkuvasti villilintujen tauteja, ja ruokintapaikkojen lintunäytteet ovat tärkeä osa seurantaa. Tuoreita näytteitä otetaan mielellään vastaan.
Kiitokset kaikille lintunäytteitä lähettäneille!
Marja Isomursu
erikoistutkija, luonnonvaraisten eläinten taudit
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Villi- ja vesieläinpatologian jaosto
puh. 040 5121248
Lähetysohjeet: Linnun pitäisi olla pakattaessa viileä, mieluiten ei pakastettu. Se kääritään ensin esim. talouspaperiin, sitten ehjään muovipussiin ja sen jälkeen laatikkoon tai rasiaan, jossa se ei litisty. Laatikkoon vielä täytteeksi paperia ja mukaan lähete, jossa on lähettäjän yhteystiedot ja näytetiedot. Ohjeita ja lähetemalleja löytyy Eviran nettisivuilta www.evira.fi. Tutkimusvastaus tulee lähetteessä annettuun osoitteeseen postissa tai sähköpostina. Lähetys Matkahuollon mukana osoitteella Evira, Matkahuolto, Oulu. (Jos ei millään pääse Matkahuoltoon, voi käyttää postia osoitteella Evira, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu.)