Keskeneräinen sivu!
Päivitetty 24.2.2018
Saaristolinnut käsitteenä tarkoittavat seuraavia lajeja (listaan lisätty muutama lisälaji):
Silkkiuikku
Pesii alueella harvalukuisena muutamien parien yhdyskuntina välittömässä naurulokkikolonioiden yhteydessä. Laji pesii enemmän sisäsaariston rehevillä lahdilla, joten laskenta-alueella havaitut parit ovat murto-osa kannasta. Poikastuotto laskenta-alueella todennäköisesti lähes nollan luokkaa koska ulkosaaristossa pesät tuhoutuvat helposti myrskyissä joita varmasti sattuu koska lajilla on pitkä haudonta-aika.
Lajitietosivulle
Merimetso
Merimetso hävisi voimistuneen vainon seurauksena Itämeren pesimälajistosta 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja palasi takaisin Tanskaan vuonna 1938 sekä Ruotsiin vuonna 1948. Suomessa laji alkoi viimeisenä Itämeren maana pesiä uudelleen vasta vuonna 1996. Ensimmäiset pesinnät Merenkurkussa havaittiin kuitenkin vasta vuonna 2001. Näiden laskentojen osalta merimetso ylsi jo kolmanneksi runsaslukuisimman lajin sijalle. Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu ympärivuotisesti, eikä se myöskään kuulu EU:n metsästettävien lajien listalle. Siitä huolimatta niitä tapetaan vuosittain huomattavia määriä lähes kaikkialla Euroopassa.
Selvitysalueen pesimäkanta muuttuu vuosittain vainoamisen seurauksena. Laittomat häätötoimet ja pesien tuhoaminen saa yhdyskunnat muuttamaan toisaalle satojakin kilometrejä. Selvitysalueella pesivän parimäärän kehitys näinä projektivuosina on ollut seuraava: 80 paria (2015), 1724 paria (2016) ja 324 paria (2017). Tähän hurjaan vaihteluun liittyy se, että Merikarvialta häädettiin keväällä 2016 silloinen Suomen suurin yhdyskunta, josta merkittävä osuus siirtyi pesimään Merenkurkkuun. Keväällä 2017 puolestaan nämä uudet yhdyskunnat häädettiin luvattomasti muualle, jolloin merkittävä osuus näistä siirtyi pesimään Närpiöön. Jää nähtäväksi saako merimetso koskaan vakiinnutettua vakaata kantaa Merenkurkkuun, sillä hyvä poikastuotto turvaa nopean kannankasvun, mutta lajiin kohdistuva viha ja tahallinen tappaminen lähes kaikkialla Euroopassa rajoittaa osaltaan kannan kasvua ja pesimäaikainen häirintä siirtelee yhdyskuntia paikasta toiseen.
Kyhmyjoutsen
Alueen parhaita menestyjiä. Lajia tavattiin tasaisesti alueella pesivänä. Tihein kanta oli Björkögrundenin alueella, jossa laji pesi lähes jokaisella luodolla jossa pesiminen oli mahdollista lajin reviirikokoon huomioituna. Lajin poikastuoton välillä oli suuri ero vuosien 2016 ja 2017 välillä johtuen vuoden 2017 kylmästä kesästä.
Lajitietosivulle
Laulujoutsen
Laulujoutsenkanta on Suomessa kasvanut todella voimallisesti. Se näkyy mm. siinä, että ennen pienillä järvillä ja lammilla pesinyt laji on joutunut siirtymään pesimään myös merelle. Tämä on tapahtunut selkeästi vasta aivan viimevuosina. Ilmeisesti luontoäiti on nyt alkanut rajoittaa kannankasvua, sillä syysmuutolla 2015 nähtiin poikkeuksellisen vähän nuoria yksilöitä. Evirasta tiedotettiin myös, että laulujoutsenista on löytynyt aivojen bakteriologisessa tutkimuksessa Riemerella anatipestifer –bakteeria, mikä on uusi ja mielenkiintoinen löydös meikäläisissä villeissä vesilinnuissa. Bakteeri tunnetaan parhaiten tarhattujen ankkojen, hanhien ja kalkkunoiden taudinaiheuttajana.
Merihanhi
Pesii selvitysalueen puustoisilla luodoilla ja lintusaarilla melko menestyksekkäästi jopa usean parin voimin per saari. Pääpaino näyttäisi pesivän Torrgrundin alueella ja haudonta on käynnissä jo varhain keväällä. Pyrkii pesimään tyrni ja katajapensaiden alla suojassa, mutta silti valitettavan usein löytyi mm. emon jäänteet, kun merikotka oli napannut hautovan emon pesältä. Suuria sulkasatoisten yksilöiden muodostamia parvia havaittiin kesällä 2017 mm. Skötgrundin eteläpuolella, Norra Malhösen itäpuolella ja Valassaarten Malskärin itäpuolella. Poikastuotto vuonna 2016 vaikutti hyvältä ja 2017 erittäin huonolta.
Muutto alueella alkaa keväisin usein jo maaliskuun alkupuolella ja ensimmäiset poikueet näkevät päivänvalon saaristossa toukokuun toisella viikolla. Alueen poikueet saavuttavat lentokyvyn heinäkuun viimeisellä viikolla jolloin niitä alkaa kerääntyä merenlahdille ja merenrantaniityille sekä pelloille ruokailemaan. Aikuisten sulkasato kestää elokuun lopulle jolloin vaihtumassa ovat siiven alimmat peitinhöyhenet ja siipisulat ovat lähes täysimittaiset. Muutto käynnistyy aikuisten lintujen saavutettua siipisulkien täydellisen sulkasadon elo-syyskuun vaihteessa jota metsästyspaine paikoitellen nopeuttaa.
Syyskerääntymien perusteella Merenkurkun ulkosaaristossa pitäisi pesiä huomattavan paljon merihanhipareja, mutta todellisista luvuista ei juurikaan ole tietoa. Pesimättömien aikuisten ja ei sukukypsien parien sulkimisalueista ei myöskään ole tietoa. Samoin mahdollisista poikueiden kerääntymis/ruokailualueista ei ole tietoa. Runsastuva saariston laji vuosittain lisääntyneestä metsästysverotuksesta huolimatta jota tapahtuu sekä kotimaassa että talvehtimismaissa.
Lajitietosivulle
Kanadanhanhi
Kanadanhahia pesii Merenkurkun IBA-alueella vain muutamia pareja. Kaikki neljä havaittua reviiriä olivat Gloppetin alueella. Kanta on ilmeisesti hieman taantunut viime vuosina.
Valkoposkihanhi
Alueen menestyvä tulokas, joka pesii suhteellisen avoimilla paikoilla ja tuo poikueensa helpommin näkyville kuin esimerkiksi merihanhi. Pesii mielellään harmaa- ja selkälokki kolonioissa ja parhaimmilla lintusaarilla useiden parien voimien. Ensipesintä Vaasan saaristossa havaittiin vasta vuonna 2006. Näissä laskennoissa pesiviä pareja havaittiin 55, joista suurin osa oli Gloppetin, Norrskärin ja Rönnskärin alueella. Valassaarille ja Raippaluodonselälle laji on vasta hiljalleen levittäytymässä. Poikastuotto on ollut hyvä. Vuosien 2016-2017 välillä ei huomattavaa poikastuottoeroa kuten muilla lajeilla.
Lajitietosivulle
Ristisorsa
Ristisorsa on tällä alueella harvinainen pesimälaji. Torrgrundin alueella havaittiin molempina kesinä yksi kiertelevä koiras, jolla naaras todennäköisesti jossain hautomassa. Varmistettuja pesintöjä havaittiin kuitenkin ainoastaan Norrskärillä. Lajin tulevaisuus tällä alueella on aivan liian harvojen korttien varassa, jotta sen voisi katsoa olevan turvattu myös heikompien vuosien yli.
Lajitietosivulle
Haapana
Harvalukuinen pesimälaji jonka pesinnät painottuvat Norrskärin saariryhmän alueelle. Kartoitusten ainoat varmat pesimähavainnot on Västra Norrskäriltä.
Lajitietosivulle
Harmaasorsa
Lajista tehtiin pari havaintoa mm. Rönnskärin Fäliskäretiltä ja Norrskärin Västra Norrskäriltä, mutta lajin pesinnästä ei alueella ole varmuutta.
Lajitietosivulle
Tavi
Taveja näkee yleisesti ympäri saaristoaluetta, mutta niiden pesinnästä on todella vaikea sanoa näiden laskentojen pohjalta mitään. Ainuttakaan pesintää ei kyetty varmistamaan siten, että olisi löydetty pesällä hautova emo tai nähty poikuetta maastossa.
Lajitietosivulle
Sinisorsa
Sinisorsa on levittäytynyt pesimään melko tasaisesti ympäri selvitysaluetta. Sen pesimisstrategia on varsin hyvä, sillä pesiä löytyy monenlasista paikoista niin metsäisiltä, kuin avoimiltakin saarilta. Pesä sijaitsee useinmiten vieläpä jonkin kaislamättään tai vastaavan alla, siten ettei hautovaa emoa juurikaan edes huomaa. Silti valitettavan monen pesintä keskeytyy maapetojen tai muun syyn vuoksi. Ne kuitenkin yrittävät monesti uudelleen, joten pesiä saattaa löytää miltei kevättalvesta loppukesään saakka. Kuuleman mukaan sinisorsia on myös istutettu Raippaluodon seudulle, joten lajin todellisen pesimäkannan menestymistä on vaikea arvioida, kun kanta pysyy kuitenkin vakaana istutusten avulla.
Lajitietosivulle
Jouhisorsa
Vähälukuinen ja taantuva pesimälaji. Ilmeisesti jouhisorsaa vaivaa samat ongelmat poikastuotannossa kuin haapanalla mutta vielä suuremmassa mittakaavassa. Jouhisorsia havaittiin selvitysalueella varsin vähän. Niitä havaitaan pesimäaikaaan lähinnä Norrskärillä, mutta yhtään varmistettua pesintää ei tästäkään lajista havaittu.
Lajitietosivulle
Lapasorsa
Pesii alueen saaristossa vain parhaimmilla matalarantaisilla ja rehevillä lintusaarilla joissa lajikirjo on runsainta. Joillakin saarilla jopa usean parin voimin. Poikastuotto muutamien havaintojen perusteella melko huono. Eniten pareja havaittiin Valassaarten ja Norrskärin alueilla.
Lajitietosivulle
Tukkasotka
Tukkasotka on yleinen pesimälaji ulkosaaristossa, mutta kanta on kovasti laskusuuntainen. Pesii lähes yksinomaan muiden saaristolajien muodostamissa yhdyskunnissa. Lajin poikastuotto erittäin hyvä onnistuessaan johtuen suuresta munamäärästä jonka laji munii. Kuitenkin lajin poikastuotto on todellisuudessa alueella erittäin heikkoa, sillä etenkin harmaalokit ja merilokit syövät pesästä lähteneet poikaset jopa muutamassa minuutissa. Laskennoissa löydettiin alueelta myös petolintujen tappamia emoja.
Lajitietosivulle
Lapasotka
Lapasotka on Merenkurkussa jo erittäin uhanalainen pesimälaji. Aikaisemmissa laskennoissa Valassaarilla viimeinen pesintä on todettu ilmeisesti vuonna 2012, eikä vuonna 2008:kaan ollut kuin yksi pari. Björkögrudenilta löytyi vuonna 2010 vain yksi pari. Norrskärillä ja Rönnskärillä pesiviä pareja on vielä vähän jäljellä, mutta tilanne on jo erittäin huono. Lajin tulevaisuus on hälyttävästi vaakalaudalla pienen jäljellä olevan pesimäkannan vuoksi. Poikastuoton ongelmat ovat samat kuin tukkasotkalla ja muillakin vesilinnuilla, maapetojen ja lokkien predaatio vie leijonaosan poikastuotosta.
Lajitietosivulle
Haahka
Pesii ulkosaariston avoimilla luodoilla ja saarilla. Kärsii etenkin merikotkan aiheuttamasta emoihin kohdistuvasta predaatiosta haudontavaiheessa sekä lokkien aiheuttamasta poikasiin kohdistuvasta predaatiosta. Variksen aiheuttamat tappiot kohdistuvat lähinnä vartioimattomiin munapesiin. Tästä johtuen poikastuotta alueella erittäin heikkoa. Näkyy alueella erittäin pieninä poikasmäärinä sekä nuorten 2 vuotiaitten haahkojen lähestulkoon täydellisenä puuttumisena. Haahkojen hyväksi on parina viimevuonna alettu tekemään pienen koirankopin kaltaisia pönttöjä ja harjateltan mallisia suojia ainakin Norrskärin ja ilmeisesti myös Valassaarten alueelle. Tulokset ovat olleet siinä mielessä rohkaisevia, että joissakin näistä on ainakin 2017 kesällä jo pesitty.
Lajitietosivulle
Pilkkasiipi
Pilkkasiipi on mystinen laji. Se pesi vielä -90-luvulla Vaasan sisäsaaristossa melko yleisesti, mutta on sen jälkeen hävinnyt sisäsaaristosta täysin. Pariutuneita lintuja näkee vielä melko paljon mm. Valassaarilla, mutta lajin pesintä usein metsäisten saarten sisäosissa kasvillisuuden kätköissä ja vasta loppukesällä on kartoitusten kannalta erittäin hankalaa. Usein hautovia emoja löytää vasta kesäkuun loppupuoliskolla ja heinäkuussa. Tämä strategia voi olla osittain hyväkin, mutta jos olet syksyllä ainut laji, jolla on pienet poikaset, niin kyllähän ne ankaran predaation kohteena silloin ovat. Ehkä lajin voimakas taantuminen johtuukin juuri tästä? Pesiä löytyi kuitenkin laskennoissa muutamia niin pieniltä kuin isoiltakin saarilta. Oma lukunsa on sitten se miten esimerkiksi Norrskärin parimäärä pitäisi laskea? Näissä luvuissahan on esimerkisi Västra Norrskäriltä vain yksi pesälöytö, mutta saarten ympärillä kelluu paikallisena sadoittain aikuisia pilkkasiipiä keskellä pesimäkautta. Sanomattakin on selvää, ettei voi tulkita esim. havaintojen 29.5.2016 500p ja 2.6.2017 400p perusteella saaren parimäärän olevan 200-250 paria jos pesiä on havaittu näinä vuosina vain yksi. Eli lajin todellisen pesimäkannan laskeminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Tätä ongelmaa on ainakin Ostrobothnia australis rf:n toimesta yritetty selvittää Valassaarilla. Laji on jokatapauksessa kuitenkin jo lähestulkoon hävinnyt sisäsaaristosta joten kanta on jyrkästi laskusuuntainen.
Lajitietosivulle
Telkkä
Telkkä on ulkosaaristolaskennoissa varsin hankala laji. Niitä näkee lähes joka paikassa, mutta ne pesivät lähinnä vain pöntöissä ja palokärjen koloissa, joita ulkosaaristossa ei kovinkaan paljon ole. Valassaarilla on toteutettu vuonna 2016 melko laaja pöntötysoperaatio pöntöissä pesivien vesilintujen hyväksi, mutta se ei ainakaan ensimmäisenäensimmäisenä vuonna tuottanut vielä toivottavaa tulosta. Vahvin kanta on sisäsaaristossa mantereen läheisyydessä, jossa kesämökkien läheisyydessä on runsaasti pönttöjä tarjolla.
Tukkakoskelo
Melko yleinen pesimälaji. Pesä kivenkolossa, rakennuksen alla tai muuten suojassa katseilta, minkä vuoksi pesiä on vaikea löytää. Parimäärä onkin tulkittava suurelta osin havaittujen aikuisten yksilöiden, sekä poikuehavaintojen perusteella.
Lajitietosivulle
Isokoskelo
Yleinen pesimälaji. Pesä kivenkolossa, pöntössä, rakennuksen alla tai muuten suojassa katseilta, minkä vuoksi pesiä on vaikea löytää. Parimäärä onkin tulkittava pääosin havaittujen aikuisten yksilöiden, sekä poikuehavaintojen perusteella. Parimäärien tulkinta on hankalaa senkin vuoksi, että pieniä saalistelevia ja kierteleviä ryhmiä näkyy kaikkialla, eikä tulkituista reviireistä ole varmistettuja pesintöjä kuin murto-osa. Lajin poikuekoko on kuitenkin huomattava, joten lokkien predaatiosta huolimatta lajin pesimäkannan pitäisi pystyä pysymään kuitenkin melko vakaana. Pesä sijaitsee tukkakoskelon tavoin monesti syvällä kivilouhikon uumenissa, kesämökkien ja kalakämppien alla taikka varsin usein myös ulkokäymälöiden ulostetunkion päällä. Teräväkärkisellä koukkunokallaan emo pystyy myös jonkinverran puolustamaan pesää ja poikasia tunkeilijoita vastaan.
Lajitietosivulle
Meriharakka
Meriharakka on yleinen näky lukuisilla saarilla ja luodoilla. Tiheämmillä saaristoalueilla on kuitenkin välillä hankala tulkita pesiikö rannalla seisova yksilö juuri sillä saarella vaiko esimerkiksi viereisellä saarella. Niille kelpaa kuitenkin pesäpaikaksi niin isojen kuin erittäin pientenkin saarten rannat. Pesä voi olla myös rantametsän siimeksessä. Poikaset ovat hyviä piiloutumaan, juoksemaan, uimaan ja jopa sukeltamaan, mutta muut puollustautumiskeinot ovat hieman heikommat.
Lajitietosivulle
Tylli
Harvinainen pesimälaji lähinnä ulkosaaristossa. Tyllejä löytyi vain Norskärin saariryhmän alueelta, jossa se ilmeisesti pesii muutaman parin voimin.
Lajitietosivulle
Punajalkaviklo
Pesii yleisenä kaikkialla saaristossa. Laji kuitenkin suosii pesimistä heinikkoisilla sekä matalarantaisilla lintusaarilla joissa pesii useita muitakin lintulajeja. Punajalkaviklo on saaristomme runsaslukuisin kahlaajalaji. Parhaimmilla ja tiheimmin pesityillä saarilla lajia tavattiin jopa muutamien pesivien parien voimin.
Lajitietosivulle
Rantasipi
Harvalukuinen pesimälaji ulkosaaristossa. Suosii suojaisampia sisävesiä ja sisäsaaristoa. Lajia havaittiin muutamilla paikoilla pesimäaikaan, mutta pesinnästä ei saatu varmuutta kertaakaan.
Lajitietosivulle
Karikukko
Karikukko on melko yleinen ulkosaariston pesimälaji, joka suosii erityisesti lintuyhdyskuntien asuttamia saaria. Se ei vierasta kuitenkaan rauhallisempiakaan paikkoja, mutta yleensä pesimäsaari on kuitenkin melko avoin, lähes puuton ja melko louhikkoinen. Vahvin kanta on Norrskärin alueella.
Lajitietosivulle
Merikihu
Merikihut lentelevät kauniina kesäpäivinä usean parin muodostamina parvina saariryhmien yllä, mikä toisinaan vaikeuttaa tulkintaa millä saarella kukin niistä pesii. Laji on kuitenkin melko yleinen ja niiden mustat poikaset kätkeytyvät maastoon yllättävän hyvin. Vahvin kanta on Norrskärin ja Rönnskärenin alueella.
Lajitietosivulle
Naurulokki
Naurulokit pesivät pääsääntöisesti erikokoisina yhdyskuntina. Koska yhdyskunnissa on yleensä aina huomattava määrä pesiä, niin myös kokonaisparimäärä nousee lopulta viidenneksi runsaslukuisimmalle sijalle näissä laskennoissa.
Lajitietosivulle
Kalalokki
Vaikka kalalokki on saaristossa yleinen näky, niin sen pesimäkanta on todellisuudessa ollut jo pitkään jyrkästi laskeva. Sen huomaa parhaiten Valassaarten pitkäaikaisista pesimälintulaskennoista. Sen huomioiden tajuaa myös sen kuinka vähän kalalokkeja nykyään on enää muuallakaan saaristossa. Lajin tärkein syksyinen kerääntymisalue on Norrskärillä.
Lajitietosivulle
Selkälokki
Pesii alueella joko omina selkälokkikolonioinaan tai harmaalokkien kanssa sekayhdyskuntana. Poikastuotto tuntemattomasta syystä erittäin huono. Osa kolonioista jopa ilman selvää munimista. Joissakin kolonioissa havaittiin myös muutamia kuolleita emoja. Ilmeisesti nämä kuitenkin johtuvat ärhäköistä reviirikiistoista.
Kesällä 2016 muutamiin kolonioihin havaittiin kohdistuneen saalistusta merikotkien toimesta. Tällöin saaliiksi päätyivät lähes lentokykyiset poikaset. Vaikka lajin alamäki on jatkunut jo pitkään ja huolestuttavaa taantumista on kuulunut kaikkialta Suomesta, niin on perin yllättävää, että näiden laskentojen osalta selkälokki saavutti yhdeksänneksi runsaimman lajin tittelin, ollen yhtä runsaslukuinen kuin haahka. Pesii selkeästi myöhemmin kuin harmaalokki. Munat soikeampia ja ”teräväkärkisempiä”, kuin harmaalokilla.
Lajitietosivulle
Harmaalokki
Harmaalokkeja pesii erikokoisina yhdyskuntina ja myös yksittäispareina ympäri saaristoa. Poikastuotto on suurelta osin varsin hyvä, mikä ylläpitää elinvoimaisen kannan. Tämä tosin tietää huonoa etenkin vesilintujen poikasille. Nähtäväksi jää miten pesimäkanta muuttuu, kun kaatopaikat alkavat pääosin olla jo suljettuja ja jätteiden käsittely siirtynyt sisätiloihin. Helppoa ruokaa on siis entistä vähemmän saatavilla. Kaatopaikoilla on lokkeja myös tapettu huomattavia määriä erilaisin verukkein, kuten haitat terveydelle ja selkälokin pelastamiseksi.
Lajitietosivulle
Merilokki
Pesii pääosin yksittäispareina pienillä luodoilla. Jos pesä on samalla luodolla, kuin muiden lajien yhdyskunta, niin pesäpaikka on pääsääntöisesti erillään muista pesistä, esim. saaren kärjessä tai korkeimmalla kohdalla. Alueella suhteellisen vakaa pesimäkanta. Laji pesii hieman erillään lintusaarella tai sen läheisyydessä pienellä luodolla. Joidenkin pesivien parien kohdalla selvää yhteyttä lintusaareen ei havaittu, jolloin ne olivat ilmeisesti vain tulleet kauempaa katsomaan miksi kartoituskohteen linnut varoittelevat.
Lajitietosivulle
Pikkulokki
Pikkulokkeja pesii jonkin verran naurulokki- ja tiirayhdyskunnissa. Pesimämenestys on kiinni monista tekijöistä, eikä ulkosaariston olot tee siitä yhtään sen helpompaa, mutta tiira- ja naurulokkiyhdyskuntien suojissa ne kykenevät kuitenkin jonkinlaiseen poikastuottoon.
Lajitietosivulle
Räyskä
Merenkurkussa on aiemmin pesinyt yksi suuri noin 40 parin yhdyskunta, mutta sen olemassaolosta ei ole enää varmuutta. Nykyisin räyskiä löytyy kuitenkin harvakseltaan pienistä lokkiyhdyskunnista. Valtakunnallisestikin on kuitenkin huomattu, että lajin poikastuotto on yksittäispareina pesivillä huomattavasti korkeampi kuin yhdyskuntana pesivillä.
Lajitietosivulle
Kalatiira
Kalatiirat pesivät pääsääntöisesti sisäsaaristossa ja lapintiirat ulkosaaristossa, mutta pääsääntöisesti yhdyskunnissa on aina molempia lajeja. Runsaussuhteet vain vaihtelevat tämän pääsäännön mukaan. Todellisia parimääriä onkin erittäin vaikea laskea, sillä munat ja pesät eivät juurikaan poikkea toisistaan ja ilmassa kieppuvasta tiiramassasta on parimääriä vaikea laskea. Monesti joutuukin vain laskemaan pesien perusteella parimäärän ja etsimään taivaalta sen vähälukuisemman lajin yksilömäärän.
Lajitietosivulle
Lapintiira
Lapintiira on Merenkurkussa melko runsaslukuinen, mutta yhdyskuntiin pakkautunut laji, jolloin yhdyskuntaa kohtaava predaatio tai veden nousun aiheuttama tulva saa kerralla paljon tuhoa aikaan. Kuten kohdassa kalatiira mainittiin, niin parimäärän tulkinta ei ole ihan niitä helpoimmasta päästä. Yhdyskunta saattaa myös muuttaa kesken pesimäkauden jos esimerkiksi veden nousu tuhoaa munapesät. Pesässä ei juurikaan ole koristeita, vaan hiekalle potkitaan vain pieni painanne, joka toimii pesänä. Munia on pääsääntöisesti 1-3 ja ne voivat olla varsin monen värisiä aina ruskean kirjavista puhtaan valkoisiin.
Lajitietosivulle
Ruokki
Ruokki on Merenkurkun harvoja menestyjiä ja se onkin nyt yllättäen näiden laskentojen runsaslukuisin pesimälaji. Ruokit pesivät ulkosaariston louhikkoisilla saarilla suurina yhdyskuntina. Samoilla luodoilla pesii yleensä myös merkittävässä määrin muita lajeja kuten lokkeja, vesilintuja sekä riskilöitä. Lajin ongelmana on kuitenkin pesiä vain muutamana suurena yhdyskuntana, mikä on lajille suuri riski. Minkin tai supikoiran päästessä yhdellekin pesimäluodoista on tappio koko Merenkurkun poikastuotolle valtaisa. Ruokilla on myös ainoastaan yksi poikanen/vuosi, jolloin kanta ei kasva merimetson tavoin räjähdysmäisesti.
Lajitietosivulle
Riskilä
Riskilä on ainakin ennen ollut saariston runsaslukuisin pesimälaji, mutta ei se enää siltä tunnu. Yksittäisiä ruokailevia lintuja näkee siellä sun täällä, mutta pesintä on kyllä keskittynyt valitettavasti enää muutamaan isompaan yhdyskuntaan. Syynä tähän on varmastikin se, että rannikon läheisyydessä minkit tyhjentävät riskiläyhdyskuntia huomattavan tehokkaasti ja huomaamattomasti. Sen vuoksi jäljellä olevat pesimäkeskittymät sijaitsevatkin kaukana merellä ylväässä yksinäisyydessään. Merkittävimmät jäljellä olevat yhdyskunnat lienevät: Storkallan, Västra Norrskär ja Skötgrund. Hämmästyttävää kuitenkin on, että näiden laskentatulosten perusteella riskilä on kuitenkin yhä toiseksi runsaslukuisin saariston pesimälaji.
Lajitietosivulle
Etelänkiisla
Etelänkiisloista on viimevuosina tullut entistä enemmän havaintoja lähinnä Västra Norrskärin saarelta. Lajin pesintää tällä alueella ei kuitenkaan ole kyetty vielä varmistamaan, joten on epäselvää kuuluuko nämä kiertelijät Ruotsin puolella olevaan yhdyskuntaan.
Niittykirvinen
Niittykirvinen on yksi saariston peruslajeista, joka viihtyy avoimilla ja puoliavoimilla saarilla ja luodoilla. Se puuttuu pääsääntöisesti vain umpimetsäisiltä saarilta ja pieniltä kareilta. Se on hiukan luotokirvistä runsaslukuisempi, mutta molempien lajien pesimäkannat ovat pääsääntöisesti pysytelleet saaristossa melko vakaina. Pienenä ja taitavasti heinikon suojiin pesivänä se ei ole erityisen altis predaatiolle, joten pesintämenestys pysynee riittävän tasaisena vuodesta toiseen. Vain kylmyys ja ravinnon puute voi merkittävässä määrin heikentää poikastuottoa, mikä oli ainakin kesällä 2017 hyvin yleistä koko Suomessa.
Lajitietosivulle
Luotokirvinen
Luotokirvinen on pienten puuttomien ulkosaaristoluotojen asukki. Suuremmilta saarilta kelpaavat myös avoimet niemenkärjet, jossa ympäristö on pienen luodon kaltainen. Viihtyy niin saaristolintuyhdyskunnissa, kuin harvaan asutuilla muutaman lintuparin asuttamilla saarillakin. Kunnon saaristolintuyhdyskunnissa pareja on yleensä useampiakin.
Lajitietosivulle
Västäräkki
Hyvin yleinen pesimälaji niin sisä- kuin ulkosaaristossakin. Laji löytyy joka saarelta ja luodolta jossa pesii toisia lajeja. Vaikka laji löytyy lähes jokaiselta saarelta, niin kokonaisparimäärä nousee hitaasti, koska se ei pesi yhdyskuntina. Silti saatujen tulosten perusteella selvitysalueen 11. runsaslukuisin pesimälaji.
Lajitietosivulle
Kivitasku
Hyvin yleinen saariston pesimälaji, jonka pesimämenestys on vaikuttanut suotuisalta. Tämä onkin hyvä silllä pienet varpuslinnut eivät ole kovin pitkäikäisiä. Selvitysalueen 16. runsaslukuisin pesimälaji.
Lajitietosivulle
Varis
Varis on epäilemättä yksi saariston selviytyjistä. Se pesii pääosin yksittäispareina, mutta toisinaan pareja voi samalla saarella olla useampikin. Poikastuotto on ollut erittäin hyvä, mutta poiketen mantereella pesivistä variksista poikasten suurin kuolinsyy on varmasti hukkuminen. Se on nähty viime vuosikymmenen aikana jo useita kertoja kuinka juuri ensilennolleen lähteneet variksen poikaset näkevät meressä uivia riskilöitä tai muita vesilintuja ja laskeutuvat niiden sekaan veteen. Myös voimat ehtyvät ensilennolla yleensä nopeasti, tai harmaalokit kopauttavat alas räpiköivästi lentävän poikasen, jolloin laskeutuminen veteen on yleensä väistämätöntä. Muutaman metrin se pystyy siivillään kauhomaan, mutta märkä höyhenpuku ja heikot voimat vievät pään nopeasti pinnan alle ja hukkuminen on väistämätöntä. Monta tällaista tilannetta on onneksi kyetty pelastamaan, kun riskin on tiennyt ja on toiminut salamaakin nopeammin. Rengastuksen avulla on selvinnyt että saaristossa syntyneet varikset muuttavat jo melko aikaisin syksyllä Tanskaan talvehtimaan ja palaavat sitten keväällä takaisin. Tämä ei kuitenkaan jää ainutkertaiseksi reissuksi, vaan ne muuttavat joka vuosi Tanskaan talvehtimaan. Talvinen metsästyspaine Tanskassa on kuitenkin kova, eli variksen toinen yleinen kuolinsyy on ammutuksi tuleminen talvehtimisalueella.