SaaLiS eli Saaristolinnuston seuranta oli MLY:n hanke, jonka tavoitteena oli selvittää mahdollisimman kattavasti Merenkurkun ulkosaariston IBA-alueen saaristolinnuston tämänhetkinen tilannne. Saaristolinnusto elää jatkuvaa muutosta. Uudistulokkaat kuten valkoposkihanhet ja merimetsot lisääntyvät voimakkaasti, kun taas monet perinteiset lajit, kuten lapasotka ja riskilä vähentyvät hurjaa vauhtia. Nyt on tärkeää kerätä tilannekuva siitä missä nyt ollaan menossa, jotta jatkossa voidaan paremmin seurata eri lajien pesimäkantojen suuntauksia. Tämä on tärkeää erityisesti uhanalaisten lajien kohdalla, joilla on riski kadota pesimälinnustostamme jopa kokonaan.
Kartoitusalue
Osa-aluejako
Menetelmä
Laskentoja tehtiin vuosien 2015-2017 aikana. Laskennoissa käytettiin mahdollisimman yhtenäisiä menetelmiä noudattaen saaristolinnuston laskentaohjeita. Tämä ei ole kuitenkaan lukuisista syistä aina mahdollista ja sen vuoksi olikin erityisen tärkeää, että jokaisen kartoitetun saaren tietoihin kirjattiin kuvaus laskentamenetelmästä. Näin voidaan arvioida lopullisesta aineistosta tulosten tarkkuutta. Esimerkiksi jos lokkien asuttama luoto on laskettu vain veneestä nousematta maihin, niin parimääräarvio ei perustu tällöin laskettujen pesien mukaiseen tarkkuuteen ja sotka ja sorsalintujen pesät jäävät tällöin suurelta osin huomaamatta. Saaristolinnuston laskentaohjeita löydät mm. täältä.
Lajit
Saaristolinnut käsitteenä tarkoittavat seuraavia lajeja: silkkiuikku, merimetso, kyhmyjoutsen, merihanhi, valkoposkihanhi, haapana, sinisorsa, lapasorsa, tukkasotka, lapasotka, haahka, pilkkasiipi, tukkakoskelo, isokoskelo, meriharakka, tylli, punajalkaviklo, rantasipi, karikukko, merikihu, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, räyskä, kalatiira, lapintiira, ruokki, riskilä, niittykirvinen, luotokirvinen, västäräkki, kivitasku ja varis. Saaristolinnusto elää myös jatkuvassa muutoksessa jolloin eri lajien runsaussuhteet muuttuvat. Uusia lajeja asettuu pesimään ja toiset uhkaavat hävitä. Edellä mainittujen lajien lisäksi tuleekin huomioida myös mm. laulujoutsen, jouhisorsa, tavi ja pikkulokki. Näistä lajeista on laskentojen pohjalta kerrottu lyhyesti SaaLiS-lajit sivulla.
Tuloksia
Laskentatyö ei mennyt moneltakaan osin niin kuin oli haaveiltu. Ensinnäkään useampia venekuntia ei pääosin saatu liikkeelle, vaikka se olisi selvitysalueen laajuuden kannalta ollut ensiarvoisen tärkeää. Koko suunnitellulle alueelle ei myöskään saatu eräiltä jakokunnilta lupaa laskentojen tekemiseen. Tämä ei tällä kertaa siinä mielessä haitannut, sillä kaikkia jäljelle jääneitä alueitakaan ei ehditty kokonaan kartoittaa. Mikkelinsaarten alueelta ehdittiin kartoittaa vain muutama saari, Raippaluodon selältä merkittävä osuus, Djupfjärdeniltä vain muutamia saaria, Björkögrundenilta ehdittiin katsoa ehkä kolmannes, Norrskärin alueelta suurin osa, Gloppetin alue melko hyvin ja Rönnskäretiltä vain pieni riipaisu. Selvitysalueen eteläosissa ei käyty lainkaan. Valassaarilla tehtiin vaihtokauppaa OA:n kanssa kartoittamalla pääsaarten linnusto ja saatiin vastineeksi luotojen luvut vuodelta 2015. Näin ollen siltä alueelta luvut ovat varsin kattavia. Laskentatuloksia saatiin kerättyä kuitenkin noin 280 saarelta ja luodolta.
Laskennoissa havaittiin yhteensä 17709 lintuparia. Niistä lokkilintuja oli 44%, ruokkilintuja 28%, vesilintuja 22%, varpuslintuja 4,3% ja kahlaajia 1,7%. Tulosten perusteella muihin lajeihin nähden selvästi runsaslukuisimmat lajit olivat ruokki, riskilä, merimetso, lapintiira, naurulokki, kalalokki ja harmaalokki. Pelkästään näiden seitsemän lajin osuus kaikista näissä kartoituksissa huomioiduista lajeista on peräti 78,3 %. Koska näidenkään lajien parimäärät eivät ole erityisen suuria, niin muiden lajien osuudet jäävät varsin pieniksi. Valassaarten aineiston ulkopuolelta laskettiin 193 saarta tai luotoa. Niistä ainoastaan 35:llä saarella saaristolintujen yhteisparimäärä ylitti 100 lintuparia. Lähes tyhjiä, alle kymmenen lintuparin saaria aineistosta oli puolestaan peräti 71. Näin ollen kohtuullisia 10-100 lintuparin asuttamia saaria on tästä aineistosta 87. Valassaarten aineistoa ei huomioitu tässä sen vuoksi, että alueen 80:stä luodosta ei ollut saatavilla eriteltyjä tuloksia. Ostrobothnia Australis r.f.:n raportista (Wistbacka & Sundell 2015) käy kuitenkin ilmi, että yli sadan parin yhdyskuntia oli vain kahdeksan, joten tilanne on hyvin samanlainen. Paljon tyhjiä luotoja, useita kohtuullisia ja vain muutama kunnollinen yhdyskunta.
Tulosten perusteella suurimpina huolenaiheina ovat jouhisorsan, ristisorsan, haapanan, lapasotkan ja tyllin pesimäkannat. Näistä haapana ja jouhisorsa ovat edelleen riistalajeja, vaikka tälläkin alueella niiden pesimäkanta ja poikastuotto on hyvin lähellä nollaa. Ristisorsa ja tylli eivät kai koskaan ole olleetkaan erityisen runsaslukuisia tällä alueella, mutta näiden lajien mitättömän pienen pesimäkannan häviämisriski on erittäin suuri. Vaikka riskilän ja haahkan parimäärät yltävät näissä laskennoissa edelleen kymmenen runsaslukuisimman joukkoon niin totuus on kuitenkin se, että myös niiden pesimäkannat ovat jyrkässä laskussa ja esimerkiksi riskilöitä pesii käytännössä merkittäviä määriä (>100paria) enää neljällä saarella. Jopa Valassaarten kaikki yhdyskunnat jäävät nykyään tämän tason alle. Valassaarten pitkäaikaisseurannoista käy ilmi, että riskilän pesimäkanta on enää viidesosa siitä mitä se oli vielä vuonna 1996, eli vain 20 vuotta sitten! Haahkakanta on pudonnut samassa ajassa Valassaarilla jo -86%, mikä ei voi olla näkymättä myös muualla Merenkurkussa. Kertyneestä aineistosta Valassaarten osuus haahkakannasta on kuitenkin neljäsosa. Kaikki apukeinot saaristolinnustomme pelastamiseksi ovat nyt todella tarpeen.
Kaikki laskennoissa havaitut parit lajeittain runsausjärjestyksessä.
