Riskilän mietteitä Norrskärin yhdistysretken tiimoilta
”21.5. ne ilmestyivät. Tuonne saaren itäpään satamaan. Tein alustavan
lajinmäärityksen heti, kun ne astuivat laiturille. Päät pyörivät kuin hiiripöllöllä
myyräjahdissa. Todennäköisiä lintubongareita! Määritys varmistui, kun ne alkoivat
nostella kaukoputkiaan laiturille. Selvä tapaus. Niitä oli seitsemän parvi. Viisi oli
koiraita ja naaraita oli kaksi. Viisi oli ad-yksilöitä ja kaksi esiaikuisia. Viikon ne täällä
olivat. Sitkeät pirulaiset. Ilmestyivät aamuviideltä kaukoputkineen kalliolle meren
suuntaan tähyilemään ja jatkoivat tiirailuaan melkein auringonlaskuun asti.
Myöhään illalla ne pitivät siellä asemallaan vielä jotain palaveria. Ne kutsuvat sitä
iltahuudoksi. Siinä ne kertovat toisilleen mitä ovat päivän mittaan nähneet ja
kuulleet ja kirjoittavat tiedot paperille. Joku niistä sanoi, että lintujen lajit ja määrät
täytyy ilmoittaa tarkasti. Ettei iltahuuto mene iltahuutokaupaksi. Seuraavana
päivänä yksi niistä vielä istui tietokoneen ääreen ja lähetti edellisen päivän
havainnot paikkaan, jota ne kutsuvat Tiiraksi. Ne tekivät merkintöjä myös omiin
listoihinsa. Puhuivat eliksistä ja vuodareista. Yksi seurasi lintujen parittelua ja kertoi
keräävänsä kutupinnoja. Ei sentään nakupinnoja.
Pääasiassa ne pysyttelivät koko viikon tyyppibiotoopillaan eli kuivalla maalla. Kerran
yksi niistä kuitenkin meni veteen. Se laittoi päälleen jonkinlaisen väliaikaisen kumista
tehdyn vaihtopuvun ja kiersi sitten uimalla Fletanin saaren. Lintubongari liikkuu
vedessä melko kömpelösti ja saaren kiertämiseen meni aikaa tunti. Ajoittain bongari
pyrki sukeltamaan pinnan alle siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta.
Lintubongari onkin luokiteltavissa korkeintaan puolisukeltajaksi. Saalista bongari ei
saanut. Veteen uskaltautunut yksilö oli toinen esiaikuisista ja sen saalistustaidot
olivat ilmeisesti vielä kehittymättömät. Esiaikuisen polskiessa vedessä yksi ad-
yksilöistä seisoi rannalla vahdissa. Jos tätä vertaa poikasiaan vahtiviin
merihanhiemoihin voi todeta, että lintubongareiden toiminnassa on ajoittain
havaittavissa myös joitain järjellisiä piirteitä.
Niiden käyttäytymistä on muutenkin kiinnostavaa seurata. Välillä ne esiintyvät
yksinään ja välillä taas parveutuvat. Varsin usein niiden käyttäytyminen noudattaa
seuraavanlaista kaavaa: Joku niistä seisoo yksinään paikoillaan pysytellen ja
tarkkailee tiiviisti ympäristöään käyttäen hyväkseen erilaisia apuvälineitä, joita ne
kuljettavat koko ajan mukanaan. Ajoittain bongari jäykistyy paikoilleen ja alkaa
keskittyneesti tuijottaa yhteen kohteeseen. Sen jälkeen bongari nostaa korvalleen
yhden apuvälineistään ja ääntelee hetken ajan itsekseen. Tuossa tuokiossa muut
ryntäävät paikalle ja alkavat elehtiä kiihkeästi äännelleen. Sitten koko parvi
rauhoittuu ja kaikki alkavat tuijottaa samaa kohdetta, jota yksinäinen yksilö seurasi.
Tämän jälkeen taas seuraa usein voimakasta ääntelyä ja liikehdintää. Joskus esiintyy
ns. yläfemman heittelyä. Käyttäytymisen tarkoitusta ei tarkoin tunneta, mutta sen
merkitys bongareille näyttää olevan hyvin keskeinen.
Ajoittain bongareiden em. ”loppusoidin” on erityisen kiihkeää. Näin tapahtuu silloin,
kun ne havaitsevat jonkun harvinaisemman lintulajin. Nyt niin kävi mm.
etelänkiislojen ja idänuunilinnun kohdalla. Lähes tolaltaan ne menivät, kun pääsivät
lähietäisyydeltä ja hyvässä valossa ihailemaan kyhmyhaahkaa. Hieman jo alkoi
muuten jurppia se kyhmyhaahkan elvistely. Komeahan se on, mutta ollaan tässä
sentään itsekin jonkun näköisiä.
Niiden kohdalle osui hyvä sää. Oikea ”kanonväder” niin kuin ruotsalaisserkut
tapaavat sanoa. Aivan tyytyväisiä eivät bongarit turistikeleihin olleet. Ne toivovat
välillä oikein huonoa säätä, jota ne kutsuvat tiputuskeliksi. Tällaisella säällä lintuja
”tippuu” saarelle lepäilemään, kun niiden on pakko keskeyttää muuttonsa.
Tyytyväinen ilme koko parven naamalla kuitenkin loisti, kun ne poistuivat 27.5.
saaresta. Täällä ollessaan ne vaihtoivat väriä. Tullessaan ne olivat vaalean kalpeita,
mutta lähtiessä ruskeita. Muutamat hieman punertavaan vivahtaen. Ne kävivät
ilmeisesti täällä vaihtamassa talvipuvun kesäpukuun. – Outo laji tämä lintubongari
on, mutta onneksi ne ovat täysin harmittomia. Sekin kutupinnoja kerännyt yksilö.”
/ALä