Merikotka on levittäytymässä uusille alueille Suomessa eli Satakuntaan, Hämeeseen ja Itä-Suomeenkin. Lapissakin on kanta kasvanut. Vaikka Suomen merikotkakannan 60-80-lukujen välitön sukupuuttouhka on voitettu suojelutyötä edelleen tarvitaan.
Merikotkaa ja sen pesäpuita uhkaa tuulivoima. Tuulivoimaloiksi aiotuilla alueilla on pesäpuita kaatunut laittomasti myös Merenkurkussa.
Toisaalta merikotkasta tullut niiden ystävä, jotka eivät merimetsoista pidä sillä merikotka on oppimassa tehokkaaksi merimetsokannan rajoittajaksi.
WWFn( Maailman luonnonsäätiö) merikotkatyöryhmä aloitti toimintansa 1973 ja sen kunniaksi järjestettiin 2.-3.3.2013 40-vuotisjuhlaseminaari. Koko maan merikotkaväki oli koolla Kasnäsissä Varsinais-Suomen saaristossa. Vaasan seudulta oli paikalla WWFn merikotkaryhmän perustajajäsen ja varapuheenjohtaja Juhani Koivusaari, Eero Murtomäki, Roland Lillkåla, Matias Snellman, Pertti Malinen sekä Tapio Osala.
Joitakin muistiinpanoja:
– Oulun yliopiston perinnöllisyystutkija Suvi Ponnikas esitteli seminaarissa aivan uutta tietoa Suomen merikotkien jakautumisesta kahteen erilliseen toisiinsa sekoittumattomiin populaatioihin. Lapin ja Itä-Suomen kotkat muodostavat oman ryhmän ja Pohjanlahden ja Suomenlahden (sekä Etelä-Suomen sisävesien). Norjan runsas merikotkakanta ei sekoitu Suomen kantoihin. Suomen ja Ruotsin merikotkakannat pysyvät myös pääosin erillään vaikka liikkuvatkin toistensa alueilla. Varsinkin nuoret Merenkurkun kotkat vaikuttavat viihtyvän talvella Etelä-Ruotsissa.
Suuri ongelma kotkien tutkimuksessa on ollut havaintojen tekeminen rengastetuista merikotkista. Missä liikkuvat ja mihin tekevät aikoinaan pesänsä? Tähän ongelmaan on nykytekniikkaa tuonut ja tuomassa apua. Digikameroiden erottelukyky paranee ja sitkeät kuvaajat ottavat niin tarkkoja kuvia kotkista että renkaiden tunnukset erottuvat. Suomen ykkönen asiassa on Hannu Vainiopekka. Vaasan seudulla asiaan on paneutunut Roland Lillkåla.
– Helsingin Yliopisto on tutkija Heikki Lokin johdolla muodostanut viranomaisille avoimen Haliaeetus-tietokannan, jossa kaavoitus ja metsäviranomaiset saavat tarkat tiedot kotkien reviireistä ja pesäpuista. Näin voidaan tahattomat kotkareviirit ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa (metsänkäsittely, kaavoitus yms.).
– Merikotkia on alettu seurata vuodesta 2009 myös satelliittipaikannuksen avulla. Yhdeksälle kotkalle on asetettu pieni radiolähetin selkäreppuun. Lähettimet ovat toimineet hyvin, paitsi pimeimpänä aikana talvella koska lähettimien aurinkokennot eivät tuolloin generoi tarpeeksi sähköä. Voit seurata kotkiemme liikkeitä täältä. Seurantaekspertti on Eläinmuseon tutkija Pertti Saurola.
Aikuisten pesivien kotkien liikkeistä ei ole tähän mennessä juurikaan tietoa. Vuonna 2009 rengastetut neljä kotkaa aloittanevat tänä keväänä pesintäpuuhat. Merikotkaväki odottaa jännityksellä uutta tietoa. Mihinkä Vaasan saariston kotkat asetuvat ja kenen kanssa?
– Tuulivoimarakentamisen buumin seuraukset Suomessa askarruttavat merikotkan suojelijoita. On 2 km:n suojavyöhyke riittävät kotkaonnettomuuksien välttämiseksi? Sitä ei vielä tiedetä koska turbiineja on vielä vähän Suomessa. Teemu Niinimäki Itä-Suomen Yliopistosta seuraa asiaa tarkasti.
-Haahkakannat ovat romahtaneet Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan saaristoissa. Yksi osasyy on merikotkakannan vahvistuminen. Merikotkalle maistuu kovin hyvin haahka. Novian haahkatutkija Mikael Kilpi seuraa asiaa tarkasti.
WWFn merikotkatyöryhmän pitkäaikainen puheenjohtaja Torsten Stjernberg jätti tehtävänsä. Uusi puheenjohtaja on FT Turun yliopiston evoluutioekologian dosentti Toni Laaksonen. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder vakuutti WWFn jatkavan merikotkaryhmän työtä. /TO